Ramboll Oy:n toteuttama Etelä-Savon siniviherrakenne ja ekosysteemipalvelut -selvitys on toteutettu Etelä-Savon maakuntakaavan tausta-aineistoksi. Selvitystyö on osa maankäyttö- ja rakennuslain velvoittamaa maakunnallista suunnittelutyötä. Etelä-Savon maakuntaliiton ympäristöpäällikön Sanna Poutamon mukaan selvityksen toteuttamiseen vaikuttivat lisäksi Suomen ilmastovelvoitteet sekä tavoitteet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Vastaavia selvityksiä on valmistunut tai valmistuu parhaillaan kaikissa maakunnissa, joten ylimaakunnallista yhteistyötä on tehty selvityksen alusta lähtien.

–Olemme halunneet tarkastella siniviherrakenteen tilannetta maakuntatasolla. Halusimme lisäksi analyysin siitä, kuinka voisimme hyödyntää tietoa ilmastotyössä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja varautumisessa, Poutamo kertoo.

Metsä, vesi ja ruoka ovat keskeisiä Etelä-Savon maakuntastrategiassa. Poutamon mukaan selvityksen myötä haluttiin saada tietoa, millainen näiden ekosysteemipalveluiden tila on maankäytön osalta. Selvitys antaa tietoa maakunnan luonnonvarojen riittävyydestä ja minkä verran luonnonvarat sallivat niiden käyttöä.

–Halusimme selvittää kuinka laadukkaita ekosysteemipalvelut ovat ja millaisia määriä ne voivat tuottaa ekosysteemipalveluita maakunnassa.

ELY-keskukset voivat hyödyntää selvitystä vapaaehtoisuuteen perustuvien suojeluohjelmien, kuten Metso-ohjelman ja Helmi-ympäristöohjelman toteuttamisen edistämisessä.

Poutamon mukaan selvitys otetaan lisäksi huomioon, kun Etelä-Savon maakuntastrategia päivitetään seuraavan kerran.

Poutamo muistuttaa, että selvitystä voi hyödyntää alueiden suunnittelussa karkealla tasolla. Sen tiedot perustuvat nykytietoon ja pohjautuvat paikkatietoihin. Tarkempi suunnittelu vaatii maastotutukimuksia. Laadittu aineisto on kuntien ja maakuntien käytettävissä ja ladattavissa Etelä-Savon maakuntaliiton sivuilta. Selvityksen tehtävänä on toimia alueiden suunnittelussa ohjeena ja tietoa antavana.

–Jos alueelle on tulossa iso hanke, kuten tuulivoimala tai kaivos, yleensä siinä vaiheessa tämänkaltaiset selvitykset haetaan esiin, Poutamo toteaa.

Luonnon ydinalueet
yhdistyvät viherkäytäväverkostolla

Etelä-Savon siniviherrakenne ja ekosysteemipalvelut -selvityksessä viherrakenteella tarkoitetaan erilaisten luontoalueiden ja niiden välillä olevien yhteyksien muodostamaa verkostoa. Sinirakenne on puolestaan vesialueiden ja pienvesien muodostama verkosto. Etelä-Savon alueelta selvityksen myötä nousee 11 luonnon ydinaluetta, jotka edustavat monipuolisesti maakunnan arvokkaimpia luontokohteita. Luontokohteiden välille on hahmoteltu viherkäytäväverkosto, joka perustuu ekologisiin arvoihin. Sillä pyritään varmistamaan tavanomaisen ja uhanalaisen lajiston sekä luontotyyppien säilyminen.

Viherkäytäväverkostoa laadittaessa on otettu huomioon suojelualueet sekä virkistysyhteydet. Viheryhteydet perustuvat laajoihin metsäalueisiin ja alueen virkistysreitteihin. Siniyhteydet korostuvat Etelä-Savossa runsaiden järvien vuoksi ja vesistöihin sijoittuvat yh-teydet noudattavat päävesistöjä. Maakunnassa vesistöt pilkkovat viheryhteyksiä pieniin alueisiin ja rantaviivaa on runsaasti. Selvityksen mukaan rantapuusto on kuitenkin luonnonarvoiltaan rikasta, mikä auttaa maa- ja vesielöiden kulkuyhteyksiä.

Luonnon ydinalueet ovat tärkeitä luonnossa elävälle eliöstölle. Ne sisältävät uhanalaisia lajeja ja -elinympäristöjä sekä metsälain kannalta arvokkaita alueita. Ydinalueisiin voi kuulua luonnonsuojelualueita tai muita luonnon alueita, joilla ei ole suojelustatusta. Luonnossa elävän lajiston lisäksi niillä on suuri merkitys ekosysteemissä, esimerkiksi ravinteiden kiertokulussa.

Tavoitteena kestävä
ekosysteemipalveluiden hyödyntäminen

Etelä-Savon maakunnan maakuntastrategian kärjiksi on valittu metsä, vesi ja ruoka. Tärkeimmät ekosysteemipalvelut on kartoitettu näiden kärkien pohjalta ja myös maakunnan kehittäminen perustuu vahvasti niihin. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ihmisen saamia aineellisia ja aineettomia luontohyötyjä. Ekosysteemien tuotannon ja muiden hyötyjen sijoittuminen ja arvot muuttuvat ajan myötä. Nyt valmistunut selvitys kuvastaa nyky- ja lähivuosien tilannetta maakunnassa.

–Metsä, vesi ja ruoka ovat Etelä-Savon vahvuudet, kun maakuntaa verrataan muuhun maahan, Poutamo kertoo.

Poutamo tuo esiin, kuinka puhtaan ruoan ja samalla maatalouden kehittäminen on ollut Etelä-Savolle tärkeää. Ruoka-alaan kuuluu niin kasvinviljelyä, kotieläintaloutta, riistataloutta, luonnontuotteiden keruuta, kalastusta kuin vesiviljelyä. Suomessa syötävistä muikuista kolmasosa kalastetaan Etelä-Savosta. Maakunnassa on lisäksi elintarvikkeiden ja juomien valmistusta. Saimaan alue on valittu vuodelle 2024 Euroopan ruokailumatkailualueeksi ja se on saanut myös Suomessa ensimmäisen alueellisen alkuperä- ja laatumerkin, D.O. Saimaa.

–Etelä-Savo on maatalousvaltaisimpia maakuntia, vaikka peltoala on pieni. Maatalous on monipuolista ja sen toteutus on kestävällä tasolla, Poutamo selvittää.

Etelä-Savossa metsätalousmaaksi luokiteltava pinta-ala on 87 prosenttia koko maakunnan maapinta-alasta. Lukuun lasketaan myös suojelualueiden metsäpinta-ala. Metsätalous on maakunnassa erityisen merkittävä metsänkäyttömuoto, jonka vuoksi metsätalouden vastuu alueen metsäluonnon monimuotoisuuden ja metsien monikäytön turvaamisessa korostuu. Poutamo kertoo, että metsätalous on Etelä-Savolle taloudellisesti merkittävä ja suurin tulonlähde. Tulevaisuudessa hän näkee, että puuraaka-aineen jalostusastetta voitaisiin maakunnassa kasvattaa edelleen.

Vesistö on Etelä-Savon matkailun vetovoimatekijä. Alueen järviluonto on tarjonnut matkailijoille virkistystä ja elämyksiä vuosisatojen ajan. Poutamon mukaan maakunnan pinta-alasta 25 prosenttia on vettä ja vesistöjen laatu on erinomainen.

–Etelä-Savon matkailu suuntautuu vesistöjen äärelle. Vesi ja esimerkiksi siihen liittyvät norpat ovat meidän vahvuutemme.

Luonnon ydinalueilla tehdään
rajat ylittävää yhteistyötä

Luonnon ydinalueista pohjoisimmat ulottuvat aivan Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajoille. Näiden ydinalueiden joukkoon lukeutuvat Sorsavesi, Linnasaari ja Kolovesi.

–Alueet eivät noudata maakuntien rajoja. Useat niistä jatkuvat toisen maakunnan alueelle, Poutamo selvittää.

Luonnon ydinalueista Sorsaveden alue on kooltaan 345 km2. Siihen kuuluu Natura-alue, pienialaisia suojelualueita sekä lisäksi valtion omistama erämainen alue, Kivimäensalo. Alueella sijaitsee linnustollisesti arvokkaita alueita, muun muassa valkoselkätikan tunnettu esiintymisalue.

–Alueella sijaitsee Pieksämäen seudun retkeilyreitistö, Poutamo kertoo.

Luonnon ydinalueista Linnasaari on kooltaan 395 km2 ja sen alueelle sijoittuu kansallispuisto sekä useita luonnonsuojelualueita. Alueella on runsaasti saimaannorpan pesintää, tiheä sääksikanta ja lisäksi uhanalaisten valkoselkätikan ja idänkurhon tunnettuja esiintymisalueita. Linnasaari on osa Etelä-Savon matkailun kansainvälistämisen painopistealuetta ja sille sijoittuu runsaasti matkailupalveluita. Maankäytön näkökulmasta alueen erityispiirteeksi on selvityksessä nostettu matkailun ja luontoarvojen yhteensovittaminen kestävän kehityksen mukaisesti. Poutamon mukaan Linnasaari ei noussut alkuvaiheessa luonnon ydinalueiden joukkoon, vaan lisättiin mukaan myöhemmässä vaiheessa.

–Asiantuntijatarkastelun jälkeen alue lisättiin luonnon ydinalueisiin. Siihen vaikuttivat alueen luonnon monimuotoisuus, vanhat kaskialueet sekä norpan, sääksen ja idänkurhon esiintyvyys.

Luonnon ydinalueista Kolovesi on kooltaan 435 km2 ja siihen kuuluu kansallispuisto ja toisistaan erillään olevia luonnonsuojelualueita. Alueella on uhanalaisten valkoselkätikan ja idänkurhon tunnettuja esiintymisalueita. Kolovedellä on saimaannorpan pesintäalueita ja se on yksi kohteista, jonne saimaannorppia tullaan siirtämään touko-kesäkuussa Saimaan sisäisenä siirtona. Siirrolla pyritään turvaamaan saimaannorppakannan kasvua ja ylläpitämään niiden geneettistä monimuotoisuutta. Maankäytön näkökulmasta erityispiirteeksi selvityksessä nousee alueen sisäisten viheryhteyksien huomiointi metsänkäytössä, jotta laajat suoalueet ovat yhteydessä toisiinsa myös tulevaisuudessa. Kolovesi sijoittuu matkailun kansainvälistämisen painopistealueelle, joten matkailun ja luontoarvojen yhteensovittaminen on tärkeää.

–Kolovedellä on laajoja yhtenäisiä luontoalueita, jotka kytkeytyvät veteen. Alueella on myös vanhoja metsiä, Poutamo kuvailee.

Luontokohteiden käyttäjät voivat
osallistua kehittämiseen

Luontokohteiden virkistyskäyttö näkyy Siniviherrakenne ja ekosysteemipalvelut -selvityksessä. Koska kyseessä ei ole suojeluohjelma, asukkaiden kuulemistilaisuuksia ei ole selvitykseen liittyen järjestetty. Poutamon mukaan useat luonnon ydinalueet ovat kuitenkin nousseet listalle juuri aktiivisen virkistyskäyttönsä vuoksi. Nämä alueet ovat säilyneet vuosia matkailukäytössä, eikä niillä harjoiteta voimakasta metsänkäyttöä.

–Alueet tulevat säilymään jatkossakin matkailukäytössä, Poutamo arvioi.

Oman lähiseudun luontoalueeseen tai itselle tärkeään virkistysalueeseen voi vaikuttaa seuraamalla sen kehittämistyötä. Poutamo kertoo, että sekä Linnasaaressa että Kolovedellä on käynnistynyt uuden hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen. Alueiden hoidosta vastaa Metsähallitus. Työtä varten on koottu ohjausryhmät, joihin kuuluu muun muassa kuntien edustajia sekä kolmannen sektorin toimijoita, kuten metsästysseuroja. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellään esimerkiksi kalastukseen ja metsästykseen liittyvät rajoitteet.

–Nyt on hyvä aika vaikuttaa alueiden kehittämiseen. Hoito- ja käyttösuunnitelmien laadinnassa kuullaan paikallisia tahoja ja heidän mielipiteitään siitä, kuinka he haluaisivat käyttää alueita, Poutamo toteaa.

Retkeilyn ja luontomatkailun kohteita Etelä-Savossa ja käyntimäärätilastot 2021:

• Punkaharjun luonnonsuojelualue ja tutkimusmetsä, 192 300
• Koloveden kansallispuisto, 17 200
• Linnasaaren kansallispuisto, 36 000

Riika Paukkonen